Vihreä on kesän muotiväri.
Päivä on jo alkanut lämpiämään kun yksinäinen hahmo pitkässä mustassa takissaan liikahtaa puunvarjosta korjaten asentoaan paremmin. Muita ei näy vielä missään. Hän kiinnittää katanansa paremmin laukun hakoihin ja palaa puuta vasten unenkaltaiseen tilaan silti tietoisena ympäröivistä tapahtumista. Hetkeä myöhemmin paikalle kaartaa tutun näköinen kulkuväline. Hahmo siirtyy hitaan tyylitellysti väylälle ja tervehtii muita.
Sisällä autossa selviää, että toinen puoli porukasta on vielä kokoamatta vaikka Italialainen odottaakin jo valmiustilassa lähtöpaikassa. Auto siirtyy paikalle ja porukka kerätään mukaan. italialainen ilmoittaa tarvitsevansa vielä hieman lisäaikaa joten hätäisimmät lähetetään tutkimaan maastoa edeltä käsin. Tuntia myöhemmin Italialainen antaa periksi etsintänsä. Kaikki ovat tien päällä, radiosta alkaa kuulumaan tunnelmaan sopivaa musiikkia ja ajojahti voi alkaa.
Lupinilla on tunnin etumatka, mutta Italialainen kuroo tätä matkaa urheasti umpeen. Matka taittuu rattoisasti autojen välisten ystävällismielisten huulenheittojen ja tappouhkausten saattelemana. Urheat matkaajamme italialaisessa saavat osakseen enemmän katkeruutta kuin mitä maailmalla on antaa, mutta selviävät silti tästä vähällä. Venyttelee ja pyyhkäisee otsaansa "Ainakin toistaiseksi." Matkan taittuessa Italialainen kuroo välimatkaa kiinniotettavaan, mutta tämä joudutaan uhraamaan pysähdyksillä valmistelun ja sotamaalauksen viimeistelyn vuoksi.
Tähdättyään Pietariin ja lopulta ohitettuaan Hong Kongin Italialainen saapui pääkallopaikalle. "No ehkä poiketen Lidlissä…" Mustapukuinen nousi ulos autosta huolissaan varusteistaan, jotka edeltä tutkimaan lähteneet olivat vieneet mennessään ja kiroten tätä epäterveelliseltä näyttävää tilannetta. Perästä nousivat sulavasti Kissatyttö ja Italialaisen kuljettaja. Sisällä Miitingissä Mustapukuinen heitti pöydälle terveiset Nipponista, jotka he olivat matkan varrella noukkineet ja kohtasi takaa-ajettavat kylmän viileästi esitellen sotamaalaustaan. Provosointi ei kumminkaan lietsonut suurempia välikohtauksia, joten kokousta voitiin jatkaa rennommissa merkeissä tulitauon vallitessa
Myöhemmin paikalle saapuivat myös muiden osastojen delegaatiot. Heidät otettiin vastaan vaihtelevan rennosti ja keskinäinen epäilyksen määrä oli suurimmissa osissa pientä. Kissatyttö kaivoi tässä vaiheessa sotamaalinsa jälleen esille ja tarjosi niitä ystävällisyyden osoituksen merkkinä muillekin vieraista. Paikalliset luontokappaleet tuntuivat nauttivan karhun kaadosta ja tämän jälkeen päästiinkin perinteisempiin ilmapiirin luontilajeihin saunan puolella. Tunnelma oli katossa päiden kolahdellessa siihen ja muutenkin suorastaan järkyttävä. Silti naarmuilta vältyttiin ja tunnelmaakaan ei kohdeltu kovin kaltoin.
Mitä myöhempään iltaan tulee niin naarmuilta välttyminen jäi vähimmiksi ongelmiksi paikallisen eläimistön alkaessa ahdistelemaan delegaatiomme urhoollista, muttei ainakaan tässä vaiheessa niin arvostettua jäsentä. Urhoollinen jäsenemme osoittikin urhoollisuuttaan kapuamalla sohville toisten jäsenistön henkilöiden suojiin ja huutamalla Kissatyttöä apuun. Kaikkien saatua enemmän tai vähemmän pysyviä traumoja siirryttiin seuraavan illan allnighterpaikalle/ tutkimusmatkalle paikalliseen yöelämään. Seurueemme päätti miltei yksissä toimin varmistaa tulevan yön yöpymispaikan turvallisuuden nähtyään paikallisen eläimistön hurjat temput, mutta siitä huolimatta yöelämän tutkimistakaan ei voitu lyödä laimin, joten urhea Puistokemistimme lähettiin hoitamaan asia puolestamme.
Yön mittaan kuultiin erilaisia raportteja sisäpoliittisista for your eyes or in this case ears only asioista, jotka jaettiin kohteliaasti kaikkien lähellä olijoiden kesken. Sekä yön ja illan mittaan paikallisten isäntien kohteliaisuutta vieraitaan kohtaan testattiin tarjoamalla ystävyyselkeissä sotamaalauksia, mutta isännistö kieltäytyi tästä ja alkoi kylmä psykologinen taistelu suoraselkäisen Virkamiehen ja Kissatytön välillä, tämä ei kuitenkaan johtanut puusta pitkälle. Kaikkien jäsenten ollessa takaisin paikalla, ja myös niiden omistajien seurattua niitä lopulta perille seurue pystytti tulevan viikonlopun tukikohtansa yöpymispaikan syövereihin. Linnoittautumisen jälkeen testattiin vielä suojavarustuksia ja vaihdettiin sanaa tulevan päivän kohteista
Edellisen päivän rasituksesta väsähtäneinä matkalaisemme nousivat kukin vuorollaan metsästämään paikallisia ruokalajeja. Huhujen mukaan paikallisissa keittiöissä asustavat ruokalajit olisivat suurimman osan mieleen. Tästä epäuskoisina seikkailijamme yllättivät muutaman pussillisen leipää ja juustoa, nylkivät juuston, iskivät sen leivän päälle ja mutustelivat raa'asti koko kokonaisuuden. Valittamista paikallisista ruokalajeista ei ollut pikaisten kenttätutkimusten jälkeen. Osa joukkiosta kuitenkin tarvitsi syvempiä tutkimuksia ja perehtyi asiaan uudemmin.
Tämän jälkeen todettiin paikan olevan hyvin hiljainen aamuaikaan, mistä johtuen siirryttiin pihalle ja asennettiin sinne mukavuutta nostattamaan viltti, johon kömmähdettiin porukalla tutkimaan aina niin erilaista taivasta ja keskustelemaan suuria filosofisia kysymyksiä. Kuka sanoo Mada mada dane? Entäs kuka sanoo Stand by. Ready. Set up? (kyllä, englanniksi). Tähän aikaan aamusta tunnelma oli täysin kadoksissa, eikä kukaan jaksanut sitä edes etsiäkään. Joten lopulta tultiin tulokseen, ettei kukaan ollut syönyt mitään aioneihin ja aloitettiin metsästysretki kaupungin ytimeen.
Kaupunkiin päästiin suhteellisen vaivattomasti, ja välttäen paikalliset Lidlit. Tässä vaiheessa eräs seurueemme jäsen todisti kartanlukutaidoillaan tunnetun faktan: "aika-avaruus ei ole vain ja ainoastaan kaareva, vaan myös umpikiero". Itse olevaisuus kaareutui tässä kohtaa niin, että kaikki Lidlit ovat samassa pisteessä ja kaikissa pisteissä on Lidl.. Ei seurue olisi muuten voinut ensimmäisellä kerralla ajautua Lidliin, joka oli sula fyysinen mahdottomuus. Parkkeerattuaan auton seurue palasi etsimään kadonneita edellisen illan kokouspaikalta, mutta tuli tulokseen, että jos jotain oli kadonnut se pysyy kadoksissakin. Tässä vaiheessa Mikopapitar puuttui asiaan ohjaten urheat matkalaisemme tehtävän oikealle polulle kiinalaiseen ravintolaan.
Mahan ollessa jälleen täysi appeesta hankittiin illalle hieman purtavaa ja tietenkin lisää uusia sotamaaleja. Kaupasta löytyivät myös ainekset ai niin ihanien kissan korvien tekoon useammallekin kuin yhdelle henkilölle. Näitä metsästettiinkin jonkin moinen tovi. Matkalla tutustuttiin myös paikallisen videodivarin animetarjotaan ja etsittiin Furryä, ja kauhistuttiin hentsuvalikoimien laajuudesta.
Takaisin linnoitukseen päästyä alkoi kissankorvien teko ja sotamaalien uudistaminen. Hieman myöhemmin paikallistettiin myös lähenevä jytinä, jonka seurueemme tunnisti kauhuissaan. DANKETUSTA JA MEILLE EI KERROTTU!!!?! Tästä tyrmistyneenä lähetettiin delegaatio valtaamaan dankkelautaa, mikä ei tässä vaiheessa oikein luonnistunut suuren suosion vuoksi. Hieman myöhemmin alkoi viereisessä huoneessa pyörimään illan ohjelmisto, jonka ensimmäistä häröyttä siirryttiin porukalla seuraamaan. Tämän jälkeen näytettävä materiaali olikin parin tunnin osalta seurueellemme tuttuakin tutumpaa, joten dankkemattojen valtausyritys sai uutta pontta. Toisten seuratessa Rallyn aseiden varastusyritystä seurueemme niittikin kunniaa laudalla. Tai no ainakin yritti, sillä muutama urheimmista edustajista puolsi edelleen paikallista kunniaa. Jos ei muuta niin kestävyyttä seurueelta löytyi.
Hieman myöhemmin järkytettiin mieltä Pompokon ja Pingun parissa. Jotta järkyttyneisyys voitaisiin pyyhkiä pois mielistä kaivettiin esiin leka. Ei siinä mitään, tottahan jokainen karaistunut animeharrastaja on lekan nähnyt, mutta sen jälkeen kun leka alkoi lentämään holtittomasti elävää verkkoa puolin ja toisin oli pala kurkussa yhdellä jos toisellakin. Lopullisesti lekan taidokkaasta käytöstä palkittiin seurueemme Neko-chan ja Neko-kun luvalla haukata pää nezumilta. Seurueemme oli siis varsin voitokas, kaiken kaikkiaan pelin 4:stä vai oliko 5:stä voitosta kaikki lankesivat seurueellemme.
Pienen nezumin näykkimisen ja ehkä kokonaan sulattamisenkin jälkeen palattiin tuhoamaan harmaita, vai liekö niitä nyt harmaiksi voi kutsua, aivosoluja Pingun parissa. Myöhemmin aloitettiin söpöily Kare Kanon merkissä, mikä kaatoi seurueen kuskit kooman kaltaiseen unitilaan ja koetteli muidenkin voimia. Loppuillasta eräs seurueen jäsenistä tarjoutui auliaasti toimimaan jalkatukena vielä enemmän voimissaan oleville samalla kun keräsi voimia El Hazardin aiheuttaman iskun jäljiltä. Kaiken tämän ihmeellisyyden loppuessa todettiin kellon olevan jossain mahdollisesti kotona, tai ehkä jopa karkuteillä ja turvauduttiin vanhaan tapaan kännyköihin huomatakseen illan (… niin minnekäs se ilta katosikaan…), tai no siinä vaiheessa aamun olevan jo lähempänä seitsemää. Jälleen kerran kaaduttiin koomassa lattialle pariksi tunniksi.
Mentyään untenmaille seurue viihtyi siellä lampaita metsästäen vain pari tuntia. Suuresta metsästysporukasta huolimatta kukaan ei ehtinyt saamaan apetta aamiaispöytään ja herätessä mieltä kaivoi nälkä ja epäilys. Minne lienee jääneet kaikki ruuat ja missä on suoraselkäinen Virkamies. Paikallinen väestökin hortoili ympäriinsä kuin zombit. Eräs zombeista innostuikin esittelemään Taistelumelonia mikä herätti suurta hilpeyttä paikalle kertyneissä muissa zombeissa.
Salakavala jäsenemme keräsi myös tietoa paikallisen kilpailijamme toimista lukemalla artikkelin asiasta paikallisesta lehdestä. Kaikesta päätelleen anime oli jälleen leimattu pornografiaksi ja laittomuudeksi paikallisella tasolla, jonkun väärinymmärryksen syystä, mutta onneksi tämä asia korjattiin lehdessä.
Kaikkien noustua viimein ylös jatkettiin lentävien lautasten ja mahdollisesti haarukoidenkin spottausta taivaalta ruoka-annoksen toivossa. Mitään ei kuitenkaan löytynyt eikä Virkamieskään vastannut kutsusignaaleihin, joten hänet jätettiin jälkeen pitämään huolta paikallisesta väestöstä ja seurueemme palasi jälleen kulkuvälineihinsä. Ryhmittäytyminen tapahtui tutulla tavalla. Jälleen kerran Mustiin pukeutunut, kuumaverinen italialaisen kuski ja Kissatyttö saisivat näyttää kyntensä ja ehkä jopa varpaansakin toiselle autolle, jossa matkustivat Lupin, Puistokemisti ja heidän virallinen hangaroundinsa. Hirveää taistelua matkasta ei kuitenkaan tullut ja pysähdyksiin asti päästiin suht turvallisesti, jos niitä mummoja ei oteta lukuun.
Ensimmäisellä tankkauksella kaikki saivat mahansa täydeltä apetta vaikkakin aurinkolaseihin sonnustautunut edustajamme epäilikin vihreän ruuan olevan jossain määrin elävää ja hyökkäävän mahdollisesti pian kurkkuun. Lupin taasen ei näyttänyt luottavan pyöreisiin otuksiin lautasellaan ja jättikin puolet jälkeen muiden noukittavaksi. Matkan aikana Virkamiehen puuttuessa Italialaisen etupenkillä luotiin Virkamies kaksi. Tämä sopi sinänsä muutenkin hyvin, koska kyseinen henkilö tunnettiin myös Ryogana ja Virkamies P-chanina. Joten yhtenäisyys oli suorastaan silmiin pistävä tai mahdollisesti viiltävä. Aurinkolasipäinen ,ei enää niin urhea jäsenemme näyttikin sitä kuinka suuren määrän valppautta oli onnistunut käyttämään paikalliston juuri sen ainoan henkilön seuraamiseen, jota voisi seurata kotikonnuilla ja loi kaikille mielikuvan P-chanista äänenpainoineen, sanomatyylineen ja käsieleineen. Tulevaisuudessa tiedetään tämän näyn olleen liikaa joillekin tarkkailijoille ja historian kirjat ja myös kirjoittajat ovat kiitollisia, ettei sitä toistettu seuraavan parin viikon aikana uudestaan. Kaiken kaikkiaan matka takaisin sujui leppoisasti muutamaa uutta tappouhkausta lukuun ottamatta...
Jotkut lähettivät delegaation Poriin AU:n ihmisille ja yhteistyökumppaneille tarkoitettuun saunailtaan ja tämän jälkeisenä päivänä tapahtuvaan Porin allnighteriin. Paikalla olleeseen delegaatioon kuului enemmän tai vähemmän arvovaltaisia ihmisiä ja paikan päällä ei sovittu mitään tärkeää. Sinänsä tapahtuma oli hyvin onnistunut tarkoituksessaan olla viihteellinen rentoutumis- ja tutustumistapahtuma seurojen kesken ja kotiin palattua kaikki varmasti lysähtivätkin sängyilleen hyvin rentoina elleivät jopa reporaukkina.