Jinsein Puheenvuoro: "Ei me otettu ihan koko yhdistystä mukaan."
Aluksi yhdistykset esittäytyivät ja kertoilivat historiastaan. Eroja tuntui olevan paljon etenkin tilojen saatavuudessa eri paikkakunnilla. Muutoin toiminta oli melko samankaltaista, usein näytti siltä että muutama innokas aktiivi pitää toimintaa käynnissä, mutta uudet naamatkin olisivat tervetulleita. Joensuun Otakuiden erikoisuutena näytti olevan Impromanga projekti, joka toisin kuin muilla yhteisöillä, ei ole enää suunnitteluasteella vaan toimii myös käytännössä.
Varsinaisena teemana oli "Miten säilyttää animeseurojen kiinnostavuus animen noustessa valtavirraksi?". Faktahan on, että
viimeisen vuoden-parin aikana animesta ja mangasta on tullut valtavirtaviihdettä, suomennettujen mangajulkaisujen määrän kasvaessa sekä laillisen että netistä imuteltavan animen saatavuuden parantuessa. Tästä seurauksena harrastajia on tullut maahan satoja lisää, mutta tämä ei ole juurikaan näkynyt yhdisten koossa. Liian usein yhdistykset ilmeisesti nähdään sisäänlämpeävinä ryhminä, eivätkä potentiaaliset jäsenehdokkaat näe yhdistyksillä mitään annettavaa.
Vastaukseksi tähän ongelmaan keksittiin ainakin, että yhdistys tarjoaa sellaista materiaalia, jota ei muualta välttämättä saa yhtä helposti, esimerkiksi: vanhempia klassikoita ja uusia marginaalisempia sarjoja. Ja myös että yhdistysten kautta voi luoda sosiaalisia suhteita muihin samanhenkisiin harrastajiin. Ihmisiä tulisi aktivoida joko livetapaamisissa tai netissä tekemään kaikenlaista yhdessä. Perustoiminta eli animen katsominen videoilloissahan on melko passiivista toimintaa, eivätkä jäsenet näin juuri tutustu toisiinsa tai aktivoidu puuhamiehiksi.
Lisäksi Lahdessa puhuttiin epävirallisella tasolla myös paljon Animeunionin asemasta ja roolista. Osa paikalla olijoista ilmaisi huolensa siitä, että nykyisellään AU vaikuttaa etenkin anime-aloittelijalle liikaa Kyuun luotsaamalta organisaatiolta. AU:n todellinen rooli ja asema demokraattisena keskustelufoorumina on hieman jäänyt heikoksi. Jäsenyhdistykset valvovat ja hallinnoivat itse omaa toimintaansa. Muutama yhteisesti sovittu pelisääntö ei rajoita toimintaa paikallisesti.
